Isla tunki ihmisjoukon läpi etsien katsellaan Mantaa. Hän moikkasi parille kaverilleen ja nuokutti päätään musiikin tahdissa. Edempänä hän näki Villen mustat ja pörröiset hiukset. Hän selvitti tiensä pojan luokse ja moikkasi häntä nopeasti hymyillen. Ville oli pukeutunut punaiseen isoon t-paitaan ja vaaleisiin farkkuihin. Ville on ollu Mantan poikaystävä niin kauan kuin Isla muistaa.

"Missä Manta?" Isla kysyi nopeasti ja katsoi Villeä syvälle hänen tummanruskeisiin silmiinsä.
"Keittiössä kai," Ville vastasi ja nyökäytti päätään rennosti keittiötä kohti.
Isla ohitti Villen ja lähti keittiöön etsimään Mantaa.
Manta istuikin keittiön pöydällä rupatellen samalla jonkun Islalle tuntemattoman pojan kanssa. Isla yskähti hiljaa Mantan takana.
"Ai Isla moi," Manta tervehti iloisesti ja tuli hänen luokseen.

Manta ei ollut pukeutunut biletoppeihin tai minihameisiin, hän oli pukeutunut hyvin Mantamaiseen juhla-asuun. Mustat hiukset olivat taas tupeeratut. Hänellä oli musta huppari, jonka huppu oli hänen päässään. Hupussa oli kaksi punaista pirunsarvea. Jalassa hänellä oli mustat pillit, joissa toisessa lahkeessa oli hopeinen lohikäärme. Korvissaan hänellä oli kaksi kirkuvan punaista lohikäärmettä ja kaulassaan monia valkoisia helmiä.

"Miten menee?" Manta kysyi ja alkoi kaataa cokista kahteen korkeaan lasiin.
"Äh, ihan ok" Isla vastasi hiljaa.
"Onko kaikki hyvin?" Manta kysyi ja ojensi lasin Islalle.
"On kyllä. Mutta hieman tylsää vain", Isla vastasi ja siemaisi vähän lasista.
"Ei ole kauan, mennään tanssimaan!" Manta sanoi ja tarttui Islan käteen vetäen häntä tanssilattialle.

Musiikki alkoi huumata Islan pään ja hänenkin jalkansa alkoi nousta musiikin tahdissa.
"Antaa mennä Isla, olet aina ollut bileiden paras tanssija!" Joku huusi ihmisjoukosta.
Tuo lause kannusti Islaa ja antoi käsiensä nousta rennosti ylös nuokkuen musiikin hellässä hyväilyssä. Islan ei tarvinnut katsoa eteensä, hän sulki silmänsä ja antoi vain jalkojen ja lantion viedä häntä eteenpäin. Tuntui kun kaikki hänen ympäriltään olisi poistunut. Vain musiikki ja Isla kaksin.  
"Musiikki on parasta huumetta," Isla mietti itsekseen tanssiessaan keskellä Villen olkkaria. Kappaleen vaihtuessa Isla havahtui horroksesta ja katsahti ympärilleen. Ihmisiä vilisi hänen ympärillään ja bassot sykkivät hänen korvissaan. Samassa hän tunsi selässään koputuksen.
"Manta, moi. Minne men..?" Isla lopetti Mantan keskeyttäessä hänet.
"Katsos tuonne", Manta sanoi terävästi ja osoitte katseellaan olohuoneen nurkkaan.
"Mitä, minne?" Isla kysyi ja katseli ympärilleen. Samassa hän näki erään pojan ja tytön suutelevan toisiaan kiihkeästi.
"Huomasitko? Sinun pikku Anttonisi siellä pussailee jotain toista tyttöä," Manta sanoi piikikkäästi tuijottaen melkein mustilla silmiään paria.
"Tuota.." Isla ei saanut ääntä suusta.
"Me olemme niinkuin eronneet, tai emme silleen virallisesti, mutta emme ole ottaneet kuukausiin yhteyttä ja.." Isla lopetti ja nielaisi kyyneleensä.
"Eli ette? Hän pettää sua. Herää tyttö!" Isla komensi.

Antton oli Islan nykyinen, tai oikeastaan entinen poikaystävä. Tai ei Isla sitä oikein itsekkään tiennyt kumpi, mutta heidän yhteydenpitonsa oli vain loppunut. Ei mitään oltu sanottu virallisesti, mutta kai se oli loppu, kun katsoo tuota Anttonin ja ällöttävän blondin touhua.

Monet tunteet kuohuivat hänen päässään. Suru, viha, mustasukkaisuus, rakkaus. Vai oliko rakkaus sittenkään? Rakastiko hän enää Anttonia. Hän katsahti vielä kerran Anttonia ja hänen vaaleita pörröisiä hiuksiaan julmasti.

"Ei. Tuskin olemme enää yhdessä," Isla vastasi hiljaa ja ryntäsi yläkertaan. Hän availi ovia etsien tyhjiä huoneita. Löydettyään erään, jonka hän oletti Villen Isän makuuhuoneeksi hän istahti pehmeälle sängylle. Isla ei tiennyt mitä ajatella. Heillä ei ollut pitkään aikaan mennyt hyvin. Hän antoi suolaisten kyynelten valua pitkin poskia. Ripsiväri muodosti pitkiä mustia janoja hänen poskilleen.

"Miksi hän teki sen näin julmasti
Eikö hän voinut kertoa suoraan, halusi vain minun näkevän
Hän halusi minun itkevän
itkevän pois meidän muistomme
kaikki muistomme
teitkö tämän kaiken tarkoituksella
Vain ollaksesi julma
ja saadaksesi minut itkemään"

Isla tapaili laulun sanoja huulillaan, eikä edes yrittänyt pyyhkiä levinneitä meikkejä pois silmiltään. Hiukset olivat kosteat ja hikiset. Eikä hän edes kuvitellut palaavansa alakertaan.

"Nätit sanat, kirjoititko itse?" Hänen takaansa kuului ääni.
Islan takana seisoi ruskea tukkainen poika, jonka hiukset olivat hieman yli korvien. Hän oli pukeutunut siististi, mutta omaperäisesti. Hän näytti oikein hyvältä.
Isla nyökkäsi vaisusti. Hän yritti sanokin jotain, mutta ei pystynyt niin tukahtuneella äänellä.
"Mikä sinun on?" Poika kysyi ja tuijotti  Islan itkuisiin silmiin.
Isla kertoi koko tarinan ääni väristen. Hänen oli pakko kertoa se jollekkin. Ja kun tämä poika oli nyt tässä, niin miksipä ei.
"Rakastitko häntä?" Poika kysyi Islan lopetettua.
Isla mietti pitkään.
"En," Isla sanoi ja ihmetteli itsekkin vastausta. Hän arveli pojan kysyvän seuraavaksi "No, miksi sitten itket?" Mutta poika ei kysynyt, vaan tuijotti Islaa rauhoittavasti silmiin.

Hän pyyhkäisi Islan poskelta kyyneleet ja tarttui häneen käteensä. Isla rauhoittui hetkessä katsellessaan pojan kilttejä kasvoja.
"Näytän varmaan ihan tyhmältä, kun itken ja valitan tässä sinulle," Isla sanoi ja sipaisi otsaltaan pari hiusta.
"Et toki. Olet oikein nätti," Poika vastasi silitti Islan kättä. Pojan vieressä Isla tunsi itsensä tietynlailla turvatuksi. Ei sillä, että hänellä ei olisi ollut kotona turvallista, vaan niin hämmentävän kummalisesti.
"Taidan mennä korjaamaan meikit," Isla sanoi ja sai aikaan jonkin naurahduksen tapaisen.
"Hyvä idea," Poika virnisti.

Siistittyään itsensä Isla palasi pojan kanssa alakertaan. Hän näki Mantan ja Villen käpertyneen yhdessä olohuoneen sohvalle.
"Haluatko juotavaa?" Poika kysyi.
"Kiitti," Isla vastasi ja hymyili pojalle sievintä hymyään, minkä hän pystyi äsken itkeneenä tekemään.
Pojan tuotua heille lasit coka-colaa hän huomasi unohtaneen erään tärkeän asian:
"Olisi kiva tietää sun nimi?" Isla kysyi hymyillen.
"Ohhoh. Sori. Joo mä oon Aleksi," Aleksi sanoi ja katsoi taas Islaa silmiin.
"Ja sä oot?" Aleksi kysyi virnuillen.
"Oh, Isla," Isla vastasi naurahtaen.
"Tuutko tanssimaan?" Aleksi kysyi ja tarttui vastausta odottamatta Islan käteen.
"No, okei," Isla vastasi. He tanssivat ensin pari nopeaa kappaletta. Aleksi osoittauti varsin hyväksi tanssijaksi. Sitten valot himmenivät ja kappale muuttui hitaaksi.
"Mitä, illan viimeiset hitaat. Onko kello jo niin paljon?" Isla kysyi ja katsahti kelloa. He asettuivat lähemmäksi toisiiaan ja valot sammuivat kokonaan. Tällä hetkellä vain musiikki soi, ei ihmisten huutoja tai lasien kilinää. Ei mitään paitsi rauhallinen musiikki. Isla ja Aleksi tulivat vielä lähemmäksi toisiaan ja nuokkuivat rauhallisesti musiikin tahdissa. Samassa Aleksi tarttui hellästi Islan poskesta ja nosti tytön kasvoja ylös päin. He hivuttautuivat kumpikin lähemmäksi toistensa kasvoja, lähemmäksi huulia. Hiljaa pimeydessä, vain rauhoittava musiikki, sekä Isla ja Aleksi.
                                ...
                Tämmönen sit (: