Isla selasi kännykänsä nimilistaa etsiäkseen äskeisen soittajan.
"Ai, se oli Manta", Isla mumisi itsekseen ja hymyili vinosti.
Hän näppäili Mantan numeron ulkomuistista hopeiseen kännykkäänsä:
"Mo, Soitit", Isla sanoi kännykkäänsä ja hymyili. Hän tiesi Mantankin hymyilevän puhelimessa.
"Heei. Ville käski soittaa sullekki, et sen luona bileet tänään kaheksalta. Tuuks?" Manta kysyi.
"No ei oo mitään vaatteita", Isla huokaisi.
"Älä pelleile! Sun vaatekaappi pursuaa!" Manta huusi.
"Ehkä ei. Mut kai mä sit tuun," Isla naurahti ja sulki puhelimen.
Samassa suuri karvakasa tallusti Islan huoneeseen. Se nuolaisi hellästi Islan kättä ja Isla rapsutti sitä korvantakaa. Tämä karvakasa oli Islan, tai koko perheen oma vauva, Roope.

Isla raahautui alakertaan ja otti naulakosta Roopen nahkaisen talutushihnan. Hän asetti sen Roopen kaulanauhaan ja silitti koiran ruskeaa ja paksua karvaa. Ilma oli muuttunut kuumasta hiostavaksi. Vettäkin taisi hieman jo tihuttaa. He kulkivat nopean lenkin pitkin metsiä ja saapuivat kotiin juuri kun alkoi sataa kunnolla.

Islan koti oli iso ja kaunis. Se oli rakennettu valkoisesta tiilestä ja yhden seinäin peitti kokonaan kolme isoa ikkunaa. Sisältä talo oli myös tilava ja nätti. Islan äiti on sisustussuunnittelija ja koti on suoraan kuin joistakin lehtien kansikuvista. Keittiö on valoisa ja iso. Pöytä on lasinen ja tuolit ovat valkoiset ja korkeat. Iso hopeinen jääkaappi peitti neljäsosan seinästä, jonka lopun tilan vei sitten valkoiset tasot ja moderni uuni. Olohuone oli myös hyvin tilava. Juuri siellä oli koko seinän peittävät ikkunat. Heillä oli myös iso taulutelevisio ja pehmeä luonnonvalkoinen sohva. Matto oli samaasävyä sohvan kanssa. Se oli pehmeä ja pyöreä. Nurkassa komeili iso valkoinen flyygeli.

Isla sipaisi märän hiuksen pois kasvoiltaan ja kapusi yläkertaan.
"Sun vuoro on sit tiskata tänään," sanoi Islan 17-vuotias isosisko Anniina, joka tuli juuri ulos huoneestaan ovet paukkuen.
"Ei tarvitse muistuttaa," Isla vastasi kuivakasti.

Anniinalla oli yllä vaaleanpunainen niskalenkkitoppi ja valkoiset tiukat pillit. Hänellä on todella pitkät vaaleat hiukset ja merensiniset silmät. Tosin hänelläkin oli ennen ollut tummanruskeat hiukset, mutta hän värjäsi ne blondiksi. Heidän äitinsä sanoo Anniinan hiuksia luonnottomiksi. Hän ei olisi halunnut Anniinan värjäävän hiuksiaan, mutta minkäs sille voi, jos sisko on sellainen kun on, itsepäinen jääräpää.

Huoneessa Isla rupesi miettimään vaatteitansa juhliin. Hän sukelsi vaatekaappiinsa, mutta mitään kunnollista ei löytynyt. Isla istahti sängylleen ja antoi katseen kiertää huoneessaan.
Seinällä oli kolme hänen lempi bändinsä julistetta. Sängyn vieressä oli pieni valkoinen yöpöytä, jonka ensimmäiseen lukkolliseen laatikkoon Isla sulki kaikki salaisuutensa, kuten päiväkirjan. Sängyn toisella puolella oli tummanruskea työpöytä, jonka edessä oli ikkuna. Ikkunalaudalla oli kaksi pientä kaktusta. Matto oli valkoinen ja pyöreä. Työpöydällä oli Islan musta kannettava. Sängyssä oli tällä hetkellä tumman violetti satiininen päivä peitto ja paljon erilaisia koristetyynyjä.
Isla huokaisi hiljaa, hän rakasti silmittömästi huonettaan. Siellä oli niin paljon muistoja hänen lapsuudestaan.
Isla hapuili kirjaansa sängyn alta ja asettui mukasti sängylleen. Kirja kertoi orvosta tytöstä, Inkasta. Isla vaipui kirjan lumoihin.

Alakerrassa kävi ovi. Isla havahtui kirjastaan ja katsahti kelloa.
"Jo kuusi!" Isla säikähti ja kiiruhti alakertaan.
"Hei Isla!" Äiti sanoi ja halasi tyttöä nopeasti.
"Et ole vielä tiskannut", Äiti jatkoi kun näki suuren tiskivuoren odottavan keittiössä.
"Niin, tuota. Oli läksyjä", Isla valehteli.
Äiti ei näyttänyt kuulevan, vaan tarkasteli postista tulleita laskuja.

Äiti, oikealta nimeltä Katariina oli pukeutunut valkoiseen jakku pukuun. Hänen lyhyet ja kiharaiset hiukset oli aseteltu ojennukseen. Hiukset oli punaoranssinruskeat jota Isla väittää värjätyksi. Äiti sanoo että hänellä olisi luonnostaan sen väriset hiukset, mutta ei kellään voisi olla sellaisia hiuksia, hän on varmasti värjännyt, vaikka toisin väittää. 

"Kuule äiti.." Isla aloitti varovasti samalla hangatessaan tiskiharjalla pannua.
"Verojen alennus ja siihen korot päälle. Ja korkojen korko.. Niin kultaseni?" Äiti mumisi ajatuksissaan.
"Tuota, olen tehnyt jo läksyt, joten pääsisinkö illalla Villen luokse juhliin?" Isla pamautti.
Äiti katsahti Islaa ja nosti merkitsevästi toista kulmakarvaansa:
"Jaa-a. No empä tiedä," Äiti vastasi.
"Äiti! Kaikki muutkin men.." Isla keskeytti lauseensa, sillä hän tiesi äitinsä vihaavan sanontaa: "Kaikki muutkin menevät sinne"
"Siis minä haluan niin kovasti" Isla korjasi nopeasti.
Äiti ei katsonut enää Islaa vaan tutki Anniinan puhelinlaskua:
"Mm. Mene vain", Äiti vastasi hiljaa.
Isla oli tyytyväineen itseensä saadessaan Äidin niin nopeasti suostuteltua. Kuivattuaan astiat Isla kiiruhti valmistautumaan bileisiin.

Viimein hän valitsi asukseen ruskean niskalenkki topin, jonka alareunassa oli pieniä paljetteja. Valkoiset pillifarkut ja mustat korkkarit. Hän laittoi ripsaria ja hieman valkoista luomiväriä. Hiukset hän nosti korkealle poni hännäle ja siitä vielä roikkuvalle nutturalle.

Kello oli puolikahdeksan. Hän päätti lähteä juhliin ajoissa. Ulkona satoi jo. Isla yritti juosta nopeasti, mutta se ei oikein luonnistunut niin korkeilla koroilla. Tullessaan Villen kotiovelle tarkasti nopeasti meikin ja hiukset. Kaikki oli kunnossa. Hän soitti Villen ovikelloa. Sisältä kuului kova melu. Roosa tuli avaamaan:
"Moi!" Hän tervehti iloisesti ja päästi Islan sisään.
"Hei vain," Isla hymyili. 
                          ...
Seuraavan kerran nähdään mitä juhlissa tapahtuu.